Keijuluola

Maija, tuo vankkarakenteinen oluenlitkijä - eikun mitä? Rakenteeltaan Maija on raskas, mutta alkoholisti hän ei ole. Sattuipa tamma vaan kerran maistamaan aidan päällä olleesta kaljalasista huikan ja nykyään oluen haistaessaan se heiluttelee kieltään pyytäen maistiaista. Lempeällä katseella varustettu pienisuuri jättiläinen on oikea nallekarhu ihmisiä kohtaan. Säkäkorkeus ei päätä huimaa, mutta suuri pää Maijalla on. Kiltti, mutta rohkea tamma luottaa ihmisiin täysin ja rakastaa rapsutuksia. Maija tykkää laskea pään ihmisen syliin ja sulkea silmänsä. Tummanpunaruunikko suomenhevonen osaa ottaa elämän rennosti eikä turhia hötkyile. Maija nauttii harjauksesta. Alahuuli alkaa väpättää kun kumisuan kanssa pyörittää pölyjä pois. Kaviot saa nostettua hieman nojaamalla painoa tammaa kohti. Pienten lasten puuhaa se ei ole, sillä sen kaviot painavat tolkuttomasti ja Maijalla on huono tapa varata painoa ihmiseen. Satulan ja suitset Maija antaa laittaa päälle sujuvasti hamuten jopa itse kuolaimia.

Hitaasti lämpeävä dieselmoottori on Maijan ratsastusta kuvaava. Tamma vastaa apuihin pienellä viiveellä ja joskus suorittaa tehtävät kuin hidastetussa filmissä. Paljon saa pyytää eteenpäin, että Maija näyttää koko kapasiteettinsa. Helppo A tason asiat luonnistuvat hyvin ja suorittamalla kouluratojen tehtävät tarkkaan se pärjää hyvin kouluratsastuskilpailuissa. Tamman nähdessä esteitä kuuluu syvä huokaus, joka kertonee paljon motivaatiosta esteiden hyppäämistä kohtaan. Riittävällä kannustuksella ja reippaalla laukalla Maija ylittää metrin kokoisia esteitä, mutta tamma saa pyytää radalla hiki hatussa eteenpäin, että tempo pysyy yllä. Hypyt ovat rauhallisia, mutta vakaita ja puomeja ei yleensä tipu. Lyhyistä teistä voi vain haaveilla, sillä Maija tarvitsee voimaa ja hyvän ponnistuspaikan ylittääkseen esteitä. Maija on myös metsässä rauhallinen ja jopa reipas. Kun ei tarvitse kulkea koottuna kentällä niin dieselmoottori vaihtuu nopeasti kiihtyvään sähkömoottoriin. Tämän myötä Maija pärjää hyvin kenttäratsastuksessa ja ratsastajallekkaan ei tule hiki hattuun selvitäkseen maaliin. Laukan tempo pysyy hyvin yllä maastoesteillä, sillä onhan suunta koko ajan eteenpäin. Valjakkokärryt tulevat rauhallisesti perässä eikä Maijalla tunnu olevan mihinkään kiire siinäkään lajissa. Maratonesteillä tamma tarvitsee suuret tiet, sillä se ei käänny paikallaan. Matkaavoittavan laukan ansiosta Maija on pärjännyt hyvin valjakkoajossa.

Päiväkirja 01.11.2022

Oli pilvinen syksyinen päivä. Puista putoavat lehdet täytti pihamaan. Kellojen siirron myötä päivät pimentyivät entisestään. Suunnittelin lähteväni maastoon rauhallisen Maija -nimisen suomenhevoseni kanssa. Ajoitin lähdön puoleenpäivään, jotta ehtisimme takaisin ennen pimeää. Otin kuitenkin varuiksi mukaan taskulampun ja varustin itseni sekä Maijan heijastinvarusteilla. Ruunikko tamma sai päälleen heijastinratsastusloimen, heijastavat suojat ja lisäksi kiinnitin heijastimia tamman suitsiin ja häntään. Säätiedotus lupaili normaalia syksyistä pilvistä säätä. Lähdimme matkaan ja kävelimme rauhassa tallilta lähtevää pihatietä pitkin, jota reunustavat suuret koivut. Koivuista putoili tuulen mukana lehtiä päällemme ja näkymä oli kuin lehtisade. Tie haarautui kohti kaupunkia ja kohti metsään - me lähdimme metsään. Pilvisen sään myötä metsässä oli yllättävän pimeää jopa päivällä. Muutama auto ohitti meidät hiljaa ja nostin kättä kiitokseksi. Maija käveli luottavaisesti tien reunaa pitkin eikä reagoinut autoihin. Hetken käveltyämme käännyin metsäpolulle, jossa pyysin Maijaa raviin. Ravasin puolipitkällä ohjalla polkua pitkin. Ylämäen tullessa vastaan nostin laukan. Kentällä joidenkin jopa laiskaksi haukkuma tamma innostui ottamaan pienen spurtin, joten nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Maijan laukata. Maaston tasaantuessa siirsin Maijan ravin kautta käyntiin. Päätin hetkeksi poiketa polulta ja antaa Maijan nostella jalkoja sammaleisessa metsässä. Käyntiä myödäten Maija liikkui tasaisen tuntuisesti pitkin metsää. Palasin polulle ja ravasin muutaman ylämäen. Yhtäkkiä tuuli alkoi voimistua ja tuli todella hämärää. Katsoin rannekelloani, joka näytti vasta yksi iltapäivällä. Sitten alkoi hieman tihuttaa vettä. Tuuli tuntui epämukavalta vasten kasvoja ja minulle tuli hieman vilu. Sade alkoi pikkuhiljaa voimistua ja voimistua. Mietin päässäni, että ei sääennuste kyllä lupaillut sadetta. Lähdin ravaamaan reipasta ravia takaisin kohti tietä. Sade yltyi ja yltyi, kunnes en meinannut enään nähdä eteeni. Siirsin Maijan käyntiin. Tamma ei välittänyt sateesta ja käyttäytyi täysin normaalisti koko ajan. Mukana ollut otsalamppu auttoi löytämään kaatosateessa takaisin tielle. Tielle päästyäni nostin laukan, sillä tiesin Maijan osaavan kotiin. Luotin ratsuuni ja annoin sen laukata tietä pitkin kohti tallia - kaatosateessa. Metsän reuna alkoi hahmottua ja sen jälkeen tallin valot. Pihatielle päästyäni siirsin Maijan käyntiin.

Sitten jyrähti. Ukkonen oli saapunut. Jopa rakas rauhallinen Maijani säpsähti jyrinää. Onneksi olimme pian kotona. Ratsastin tallin pihaan lyhyellä ohjalla, sillä itseänikin alkoi hieman jännittää jyrinä. Hyppäsin nopeasti alas selästä ja talutin Maijan talliin. Tallityöntekijöillä oli ollut kova kiire saada kaikki hevoset sisälle pois myrskystä. Onneksi kaikki oli saatu ajoissa sisälle ennen jyrinää. Riisuin Maijalta varusteet ja tamma alkoi syödä heinää välittämättä ulkona jylläävästä myrskystä. Tallin valot välillä vilkkuivat ja sade ropisi peltikattoon. Jotkut hevoset olivat hieman rauhattomia, joten talliin jäi monta ihmistä päivystämään loppuillaksi. Hain Maijalle pinkin fleeceloimen lämmittämään kastunutta karvaa. Ai miksi juuri pinkin? Noh, koska se on lempivärini. Kaikilla tallin tammoilla on pinkit fleeceloimet ja oreilla siniset. Loimen sisäpuolelle on kangastussilla kirjoitettu hevosen nimi. Sade tuntui yltyvän enkä viitsinyt itsekään lähteä ulos seikkailemaan kohti taloani. Päätin puhdistaa Maijan varusteet. Tammalla on erikseen estesatula ja koulusatula. Käytän yleensä maastossa estesatulaa, joten sen puhdistin nyt. Otin pienen sienen ja pyöräytin sen satulasaippuassa. Hankasin kevyesti sienellä satulan kaikki nahkaosat, jonka jälkeen pyyhkisin satulan pienellä pyyhkeellä saaden pois ylimääräiset rasvat. Satula kiilsi kuin uusi. Suoritin saman toimenpiteen Maijan suitsille kääntäen sienen kaksinkerroin ja asettaen hihnat sen väliin. Nahasta tuli ihanan pehmeää, joka varmasti tuntuu mukavalta hevosen päätä vasten. Varusteista pitää pitää hyvää huolta, ettei nahka kovetu. Olin tyytyväinen varusteiden kuntoon ja palasin tallin puolelle katsomaan mikä tilanne siellä oli meneillään. Sade oli hieman rauhoittunut, joten uskalsin juosta pihan poikki kotiin. Talliin jäi vielä työntekijöitä vahtimaan hevosia, sillä uutisissa kerrottiin myrskyn jatkuvan vielä iltaan. Mitä opimme tästä päivästä? Älä luota syksyllä sääennusteeseen.
- kirjoittajana omistaja Tiikeri VRL-10741 (558 sanaa)