Aina ei voi voittaa, ja tällä kertaa geenilotosta ei tullut seitsemän oikein -tulosta. Milla on rakenteeltaan korrekti, vahva ja terve hevonen, sillä on hyppyhalua sekä lahjakkuutta. Mutta se on hyvin tulinen, kovapäinen, itsenäinen persoona, joka ei oikein sulata neuvomista tai normaalia rajojen laittamista. Hannovertamma tuntuu rehellisen pöyristyneeltä, kun sitä kielletään jyräämästä ihmistä talutustilanteissa tai estetään hyppäämästä kentän aidan ylitse. Sille on ihan syynsä, miksi täällä on tehty vähän aidankorotustöitä niin kentällä kuin tarhoissa..

Perusasioidenkin kanssa oli pieniä vaikeuksia. Milla on samaan aikaan herkkä ja kova, eikä se nuorena(kaan) ottanut erityisen mielellään ohjeita vastaan. Riimuun sekä talutettavana oloon totutteleminen oli tammalle ensimmäinen kapinan paikka, loimea se ei sietänyt ollenkaan ja yhä edelleen se palastelee etenkin sadeloimiaan melkoisella raivolla. Talvipakkasilla toppaloimi saa olla rauhassa. Valtaosaan hoitotoimenpiteistä musta tamma on tottunut ollen nykyään ihan rento, ja jos ei nyt hyväntuulinen niin ainakin neutraali. Ei Milla vieläkään välitä esimerkiksi klippaamisesta tai kengityksestä, joskin molemmat sujuvat nykyään vailla mitään kiukkua tai vastalauseita.
Hieman yllättäen lastaustilanteissa ei koskaan ole ollut ongelman häivääkään, Milla käveli niin traileriin kuin rekkaan heti ensi kerrasta kuin vanha tekijä. Matkan aikana tamma keskittyy lähes yksinomaan heiniinsä, ellei matkaseura jostain syystä saa hernettä eksymään tuittupään sieraimiin. Ruunien, orienkin, kanssa Milla reissaa ihan hissukseen, toiset tammat sen sijaan aiheuttavat suurta tyytymättömyyttä, jalan polkemista sekä joskus ihan seinien potkimista.

Millan ratsutaival ei ollut helpoimmasta päästä. Alusta asti oli selkeää, miten vahvasti hannoverin veri veti esteille. Ratsastajan hyväksyminen otti kuitenkin aikansa, samaten yhteistyö; Milla oli pitkään vakuuttunut siitä, että hän ihan itse määrää aina ja joka tapauksessa tahdin, askellajin, suunnan, aivan kaiken. Tästä(kin) syystä tamman kanssa edettiin hyvin hitaasti. Matka tuntui todella pitkältä ja kiviseltä, takapakkia tuli tuon tuosta herkän, pippurisen puoliverisen ottaessa joko kierroksia tai vetäessä herneitä nenään, monta kertaa aivan tavallisista asioista ja avuista.
Nykyäänkään Milla ei ole mikään helppo, kenen tahansa käsiin sopiva hevonen. Vaihtelevat ratsastajat eivät muutoinkaan tammalle sovi, yksi vakiratsastaja passaa Millan mielenlaadulle parhaiten. Edelleenkin Milla kiukustuu herkästi pelkäämättä ilmaista tuohtumustaan rajuinkin liikkein; pukittelukaan ei ole ennenkuulumatonta. Kovan käden vuoksi tamma pysähtyy kuin seinään välittömästi, liian terävistä pohkeista se taas ampaisee kuin ammuttuna eteenpäin turpa taivasta kohti nousten.

Hypätessä Milla on parhaimmillaan. Sileätreenit tamma kokee puuduttavan tylsinä, maastossa se taas herkästi kuumuu ottaen jokaisen pitkän suoran lupana nostaa laukka sekä kiitää jouhet suorina suoran loppuun (ja joskus vähän pidempäänkin..). Arkahan tämä ei ole, sen puoleen maastoilu voisikin olla mukavaa. Harvemmin on, nelijalkaferrari kun ei edes yritä hidastella vaan kokeilee moottorinsa kiihtyvyyttä joka ikinen kerta – aivan omin lupineen. Hypätessäkin tamma innostuu, imee esteille, muttei kuumu samalla tavalla kuin maastossa. Lyhyet tai vinot linjat eivät ole koskaan tuottaneet Millalle ongelmia, sillä on taitoa ja silmää, rohkeutta, hyvä tasapaino ja ketteryyttä. Kieltäminen tosin ottaa tamman luonnon päälle, yhä edelleen, vaikka se nykyään kieltää ennemmin kuin rysäyttää esteen sekaan. Sekin on tullut, valitettavasti, tehtyä pariin kertaan, ja lopulta tamma otti opikseen.
Liikkeet ovat suuret, ravi oikeastaan aika kamalan pompottavaa, mutta laukka on mainio. Hypyt ovat ponnistuksesta laskeutumiseen nopeita ja teräviä, myös jalkatekniikka on nopea eikä Milla varmasti ota puomikosketuksia huolimattomuuttaan.

Lähtömerkin kuullessaan Milla puhkuu energiaa sekä voitontahtoa. Kilpailuissakaan hannover ei ole sen helpompi käsitellä tai ratsastaa kuin kotonakaan, mutta mikäli yhteistyö sujuu, tamma ihan tosissaan taistelee voitosta. Yksikään sijoitus ei ole tullut helpolla hevosen kiistattomista lahjoista huolimatta. Toivon mukaan jälkipolvet ovat luonteenlaadultaan tasaisempaa mallia!

© Lissu T.