Blackton Dead Bear Walking

Lasten poni, intiaaniponi, paras poni. Vaikka Viivi omistaakin hieman kyseenalaiselta kalskahtavan rekisterinimen, ei moinen pikku seikka ole tämän ponin kohdalla päässyt vaikuttamaan luonnepuoleen eikä lapsille tarvitse kertoa mitä nimi Suomeksi tarkoittaa. Viivi onkin aurinko; se on niin säteilevä, rakastava ja lempeä persoona, ettei tamman seurassa voi olla pahalla tuulella, ei edes sellainen joka ei poneista välitä. Kun muu pikkuväki perseilee, tulee Viivi aina höristen ihmistä vastaan eikä tamman jakamasta hellyydestäkään jää puutetta mikäli sellaiselle vihreää valoa annetaan.

Reippaudestaan huolimatta Viivi on tietenkin todella kiltti. Sen kanssa päivän puuhat sujuvat hyvällä tahdilla ilman minkäänlaisia ongelmia ja tammalle tuntuukin olevan sydämenasia tehdä juuri niin kuin, pyydetään partiolaisen innolla. Toisaalta tamma myös osaa suhteuttaa tekemisensä ja olemisensa ihmisen kokoon ja varmuuteen ponin kanssa. Epävarmempi lapsi voi saada vastaansa hyvinkin rauhallisen ja hiljakseen käyskentelevän Viivin, siinä missä aikuisen kanssa toiminta on rohkeampaa ja energisempää. Viisas poni, joka ei kuitenkaan käytä fiksuuttaan väärin, vaan tyytyy vähään ja riemuitsee pienestäkin extrasta.

Niin Kuin rivien välistä voi lukea, sopii Viivi kenelle vaan ja tammalle myös käy kuka vaan. Työmotivaatio ja yhteistyöhalukkuus ovat tällä ponilla aivan omaa luokkaansa ja jälleen tamma myös osaa säätää omaa energiatasoaan ja vastettaan kuskin mukaan. Se on aloittelijoiden luottoponi ja tavoitteellisen valjakkokonkarin kumppani samassa ruskeakirjavassa paketissa. Viiville näyttäisi myös ihan kaikki tekeminen olevan kivaa; ei ole väliä tehdäänkö maasta, selästä vai kärryistä käsin, motivaatio ei muutu. Tammalla on ihan mukavat, sirot askeleet ja tarpeeksi kokoamiskykyä niin koulu- kuin valjakkoluokkiinkin, ja nopeat hoksottimet vastaamaan apuihin hyvin täsmällisesti. Esteillekin Viivi soveltuu näppärästi; vaikkei se järin nopea ole, on suorittaminen tasaista ja varmaa eivätkä puomit useinkaan kolise. Reaktionopeuden ja tarkkuuden vuoksi myös valjakkoajon tarkkuuskokeet ovat miellyttäviä suoritettavia tämän tamman kanssa. Täydellinen pakettiko? Saisiko näitä hevoskoossa? Kirsikkana kakun päällä tamma on aivan ihastuttava vapaapäivien kaveri vaikka rauhalliseen talutteluun tai pitkille maastoretkille.

Päiväkirja 27.09.2022 - innaria

Oli aurinkoinen kevätpäivä. Aurinko lämmitti, mutta varjossa tunsi kylmän tuulen. Syksy oli saapunut Suomeen. Hevosia oli alettu loimittamaan. Lähestyin mielenkiinnolla poniaitausta, sillä mietin montakohan loimea tällä kertaa löytyisi maasta tai poneilta väärinpäin päällä. Shetlanninponitammat söivät tyytyväisinä päiväheiniään ja vain muutama vaivautui nostamaan pään minun kolistellessa portista sisään. Lähestyin poneja ja paikansin joukosta kirjava kaulaisen ponin nimeltä Viivi, jonka kutsuin luokseni porkkanalla. Muutkin ponit nostivat päänsä heinäkasasta ja tulivat haistelemaan minua. Tarjoilin muillekin porkkanat ja talutin Viivin ulos tarhasta. Kävelin ponitalliin ja vein Viivin omaan karsinaansa. Hain satulahuoneesta Viiville estesatulan, suojat ja suitset. Palasin karsinalle, jossa Viivi tyytyväisenä nuoleskeli suolakiveä. Otin karsinan edestä harjapakista pölyharjan, jolla harjasin ponin jalat, mahan alustan ja kaulan. Loimi oli suojannut hyvin muuta karvaa. Otin harjapakista kaviokoukun ja putsasin kaviot. Viivi nosti kaviot hyvin haistellen samalla takamustani. Nostin satulan selkään ja kiristin satulavyön ponin reagoimatta. Otin suitset käteeni ja tarjosin kuolaimia Viiville, joka otti ne hyvin suuhun. Kiristin suitsien remmit ja laitoin itselleni kypärän. Ponin jalkoihin laitoin vielä suojat, sillä päivän suunnitelmissa oli esteiden hyppäämistä. Talutin Viivin kentälle, jossa meitä odotti jono esteitä.

Poni katseli esteitä korvat hörössä. Kentän pitkälle sivulle oli rakennettu sarjaeste nimeltään in and out eli innari, jossa ei ole yhtään laukka-askelta esteiden välissä ja esteitä on monta peräkkäin. Kiipesin selkään ja lähdin kävelemään ympäri kenttää. Työstin ponia ensin käynnissä asettaen sitä ulos ja sisään. Tein muutaman kierroksen pohkeenväistöjä pitkällä sivulla. Viivi reagoi ensin laiskasti, mutta ratsastaessani käyntiä reippaammaksi alkoi myös pohkeenväistöt onnistua paremmin. Viivi tuntui mukavan energiseltä. Nostin ravin ja verryttelin Viiviä ympyröillä. Viivi rentoutui nopeasti ja tuntui mukavalta ratsastaa. Istuin hetkeksi alas harjoitusraviin ja tein muutaman pohkeenväistöpätkän myös ravissa. Aluksi Viivi teki väistöt kiireisesti, joten keräsin ponia paremmin tuntumalle ja istuin tiiviimmin satulaan. Muutaman yrityksen jälkeen Viivi alkoi malttaa ja pohkeenväistöt onnistui myös ravissa. Nostin laukan ja laukkasin reipasta laukkaa muutaman kierroksen kenttää ympäri. Lyhensin hieman laukkaa ja hyppäsin lyhyellä sivulla olevan 60cm korkean verryttely pystyesteen. Viivi ajautui hieman esteen pohjaan, mutta hyppäsi puhtaasti yli. Lähestyin estettä uudelleen, nyt reippaammassa laukassa ja hyppy onnistui hyvin. Jatkoin pitkän sivun 80cm korkeudessa olevalle verryttely okserille. Viivi imi hyvin esteelle ja suoritti esteen puhtaasti pehmeällä hypyllä. Otin ponin hetkeksi käyntiin ja kävelin muutaman kierroksen.

Otin ohjat tuntumalle ja nostin laukan. Ratsastin Viivin lyhyeeseen laukkaan tehden pieniä voltteja. Lähestyin innaria tasaisessa laukassa. Hyppy sisään sujui hyvin, mutta puolessa välissä tunsin, että vauhti alkoi hiipua. Painoin pohkeet tiukasti ponin kylkiin ja sain rytmin säilytettyä, mutta kahdesta viimeisestä esteestä putosi puomi. Jatkoin kentän ympäri ja nostin laukan tempoa. Suoritin innarin uudestaan tällä kertaa kahdella ensimmäisellä esteellä hieman pohkeilla puristaen, jotta rytmi säilyi koko sarjaesteen. Viivi suoritti innarin puhtaasti ja tasaisesti. Taputin hieman puuskuttavaa ponia ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat. Hetken käveltyäni otin vielä ohjia hieman tuntumalle ratsastaen kuitenkin löysällä ohjalla. Nostin ravin ja annoin ponin ravata pää alhaalla venyttäen askeltaan. Ratsastin kiemuroita ja isoja ympyröitä. Pikkuhiljaa Viivin puuskutus alkoi loppua, joten siirsin sen käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kävelin muutaman kierroksen ja ratsastin kaartoon. Hyppäsin alas selästä ja talutin Viivin talliin. Riisuin Viiviltä varusteet ja vein ne takaisin satulahuoneeseen. Loimitin Viivin sen seistessä kiltisti paikoillaan silmät kiinni. Vein Viivin takaisin tarhaan ja se meni takaisin syömään heinää muiden shetlanninponien kanssa.
- kirjoittajana omistaja Tiikeri VRL-10741 (524 sanaa)