Herttainen ja sympaattinen musta hannoverori Monni tunnetaan tallissa kaikkien kaverina. Herrasmies rakastaa ihmisiä ja herkkuja, mutta tulee myös erityisen hyvin toimeen muiden hevosten kanssa. Monni osaa antaa tilaa, jos hänestä ei pidetä. Lempeä ja pienehkö ori viihtyy ihmisen seurassa ja nauttii käsittelystä. Monni tykkää matkustaa ja aina hevosauton nähdessään se olisi innoissaan lähdössä matkaan. Kilpailupaikoilla ori katselee tarkkaan ympäristöään, mutta ratsastajan kiivetessä selkään se alkaa keskittyä. Ori on utelias hoidettava. Se seuraa korvat hörössä käsittelijän puuhia ja minkä harjan hoitaja valitsee. Kaviot nousevat automaattisesti eikä varustaminen tuota ongelmaa. Monnin uskaltaa antaa kokemattomankin käsittelijän hoidettavaksi. Se osaa hienosti kunnioittaa epävarmoja ihmisiä, joten siihen luottaa helposti. Taluttaessa ori seuraa kiltisti vierellä ja pysähtyy täysin jos riimunnaru tippuu kädestä. Monni hakee ihmiseltä tukea ja turvaa eikä se uskalla yksin lähteä karkuun vaikka saisikin tilaisuuden.

Monni tulee suuresta Saksalaisesta kouluhevossiittolasta ja se on sukunsa tapaan GP-tason kouluhevonen. Luonteensa puolesta ori on täyttä kultaa ja se antaa aina kaikkensa kuunnellen tarkkaan ratsastajan apuja. Monnilla on lyhyet, mutta lennokkaat askeleet. Se on lyhyen runkonsa myötä erittäin ketterä. Korkean koulun liikkeet sujuvat harmonisesti ja rauhallisesti. Monnille riittää pienet avut ja se kuuntelee istuinapuja erittäin tarkkaan. Voisi jopa sanoa orin olevan hieman herkkä istunnalle, sillä ilman oikeanlaista istunta-apua Monnin on vaikea ymmärtää haluttua liikettä. Monni on minulla ollessaan koulutettu myös este- ja kenttäratsastukseen. Ori näytti suuren hyppykapasiteettinsa jo varsana irtohypytyksessä. Upean hyppytekniikan omaavana tämä GP-ratsu myös hyppää 140cm esteratoja ja maastoesteistä liidetään yli CIC4 tasolla. Esteillä Monni on varovainen ja tarvitsee paljon tukea ratsastajalta. Ori hieman kyttää erikoisesteitä, mutta luottaessa ratsastajaansa ylittää se nekin. Sama pätee maastoesteradalla. Monnin kyydissä ei voi vain matkustaa vaan sen kanssa pitää tehdä tiivistä yhteistyötä selvitäkseen maaliin. Laukan temmon kanssa on joskus pieniä ongelmia, mutta tarpeeksi reippaalla ratsastuksella ratsukko pysyy ihanneajan sisäpuolella.

© Tiikeri

Päiväkirja 31.12.2022 - KRJ-Cup © Tiikeri (302 sanaa)

Oli joulukuun loppu ja Joulun välipäivinä hevosten kanssa valmistauduttiin kouluratsastuksen Cup-kilpailuun. Monni oli hieman ehtinyt laiskistua joulun aikana, joten erityisesti sen kanssa olin treenannut paljon ennen Cuppia. Koitti kilpailupäivä ja hevosauton nokka suunnattiin kohti Heidseck Sporthorses -nimistä tallia, joka sijaitsee aivan Luxemburgin rajalla. Monni oli hevosista varmaan eniten innoissaan lähdössä matkalle ja se melkein jopa juoksi hevosauton lastaussiltaa ylös. Kilpailupaikalla kävi kova kuhina ja kilpailijoita oli yllättävän paljon liikenteessä, vaikka kilpailu järjestettiin vain muutama viikko Joulun jälkeen. Otin Monnin ulos hevosautosta ja se käveli lastaussillan alas yhtä vauhdikkaasti kuin kotonakin ylös. Ori katseli korvat hörössä ympärilleen. Riisuin orin kuljetussuojat ja harjasin sen läpi, jonka jälkeen puin sille varusteet. Laitoin itseni kuntoon ja lähdimme kävelemään kohti verryttelykenttää. Monni tuntui hieman jännittyneeltä ja se katseli paljon ympärilleen. Alkukäyntien jälkeen aloin hakemaan orilta parempaa keskittymistä. Pikkuhiljaa Monnin alkaessa luottamaan minuun alkoi ympäristökin unohtumaan. Verryttelin Monnin hyvin kaikissa askellajeissa ja sen jälkeen aloin käymään läpi grand prix -radan liikkeitä. Nyt Monni tuntui hyvältä ja rennolta selkään. Itseäni hieman kilpailuhousut puristi vyötäröllä Joulun herkuttelun jäljiltä.

Kaiuttimista kuulutettiin, että olisimme seuraavana vuorossa. Kävelin kentän päätyyn odottamaan vuoroani. Vuoroni tultua ravasin radalle sisään kauniissa lennokkaassa ravissa. Minulla oli tänään hyvä fiilis Monnista ja se näkyi radalla. Rata oli harmoninen ja rauhallinen ilman rikkeitä. Lopputervehdyksen jälkeen taputin Monnia kaulalle ja poistuimme radalta odottamaan pisteitä. Olin hengästynyt ja samoin Monni, joten apulaiset toivat meille vettä. Hetken odottelun jälkeen sain kuulla prosenttini, jotka yllättäen veivät meidät luokan kärkeen. Siirryin takaisin verryttelyalueelle kävelemään odottamaan luokan loppumista ja seuraamaan muiden ratoja. Olimme todella lähellä luokan voittamista, kunnes viimeinen ratsukko meni meistä ohi vain muutamalla sadasosalla. Minua harmitti hieman, mutta olin kuitenkin tyytyväinen myös kakkossijaan ja erityisesti Monniin. Palkintojenjaossa laukkasimme hymyssä suin voittajan takana. Palasimme hevosautolle, jossa tiimini onnitteli minua. Grand prix -luokan kakkossija on erityisen hyvä tulos estepainoitteiselle ratsastajalle ja myös esteratsastusta harrastavalle hevoselle.

Päiväkirja 01.02.2023 - estetreenipäivä © Tiikeri (253 sanaa)

Oli estetreenipäivä ja vuorossa oli musta koulupainoitteinen hannoverori Monni. Hieman esteillä arka ori omaa kuitenkin hyvän hyppytekniikan, kunhan sen saa esteistä yli. Monnin kanssa oli ollut hieman taukoa esteistä, joten aloitimme melko pienillä 80cm korkeilla esteillä. Alkuverryttelyssä panostin reippaaseen raviin ja laukkaan. Laukassa pyysin Monnia paljon eteenpäin, sillä kouluratsuna se tuppaa välillä kokoamaan itseään liikaa myös esteradalla. Sain laukkaan hyvän reippauden ja lähestyin verryttelyestettä. Jo pitkän matkaa ennen estettä Monni alkoi hidastamaan vauhtia. Ei auttanut vaikka kaikkeni tein saadakseni oria eteenpäin. Vauhti hidastui niin, että päätin kääntää orin voltille. Estettä laskettiin hieman ja lähestyin estettä uudelleen lyhyemmällä lähestymisellä. Tämä toimi ja nyt Monni ylitti esteen puhtaasti suurella ilmavaralla. Käänsin Monnin esteen jälkeen ympyrälle ja hyppäsin verryttelyestettä ympyrällä joka kierroksella koko ajan suurentaen ympyrää. Lopulta olimme lähtötilanteessa eli pitkässä lähestymisessä, joka nyt ei aiheuttanut ongelmia. Estettä nostettiin ja hyppäsin sen vielä muutaman kerran korkeammalta. Jatkoin laukkaamista kohti okseria, josta Monni venytti itsensä puhtaasti yli. Lyhyehkö runkoinen ori joutuu välillä toden teolla venyttämään hyppyään ylittääkseen okserit ja trippelit. Seuraavana oli vuorossa Monnin kauhu eli vesilankkueste. Lähestyin estettä ensin lyhyellä lähestymisellä ja muutaman karjaisun saattelemana. Monni ylitti esteen varmaan noin metrin ilmavaralla, mutta ainakin meni yli. Aloin taas kierros kierrokselta pidentämään lähestymisestä ja jo muutaman hypyn jälkeen Monni luotti minuun, ettei sininen lankku syö häntä ja ylitti esteen normaalisti. Hyppäsin kaikki esteet vielä keran Monnin kisakorkeudelta eli 140cm. Reippaassa laukassa ja hyvällä pohjatyöllä kaikki esteet ylittyivät puhtaasti ja hyvillä tasapainoisilla hypyillä. Siirsin Monnin käyntiin ja taputin sitä kaulalle. Annoin orille pitkät ohjat ja siirryimme kävelemään loppukäyntejä.